Pariluistelu on taitoluistelun laji, jossa kaksi luistelijaa muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. Lajissa yhdistyvät vahva yksilöllinen luistelutaito, keskinäinen luottamus, tarkka ajoitus, voima, rohkeus ja musiikin tulkinta. Pariluistelu on näyttävä ja vaativa laji, jossa onnistunut suoritus syntyy kahden luistelijan saumattomasta yhteistyöstä.
Pariluistelu eroaa yksinluistelusta ja jäätanssista erityisesti elementtien osalta. Lajille ominaisia elementtejä ovat esimerkiksi päänyläpuoliset nostot, kuolemanspiraalit, heittohypyt, paripiruetit, rinnakkain suoritettavat hypyt ja askelsarjat. Pari suorittaa elementtejä yhdessä ja samanaikaisesti.
Pariluistelu kehittää luistelijaa monipuolisesti. Laji vaatii voimaa, liikkuvuutta, tasapainoa, rytmitajua, rohkeutta ja luottamusta. Parin yhteinen harjoittelu opettaa vastuunkantoa, pitkäjänteisyyttä ja toisen huomioimista. Parhaimmillaan pariluistelu on kahden urheilijan yhteinen tarina jäällä.
Pariluistelulla on pitkä historia. Laji oli ensimmäisen kerran mukana taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailuissa Pietarissa vuonna 1908. Olympialajiksi pariluistelu nousi samana vuonna Lontoossa. Suomelle lajilla on erityinen merkitys: itsenäisen Suomen ensimmäinen olympiamitali saavutettiin juuri pariluistelussa, kun Ludovika ja Walter Jakobsson voittivat kultaa Antwerpenin olympialaisissa vuonna 1920.